|
Eräänä kauniina päivänä Kumiukko ja -akka tapasivat Humppilan kirjastossa. Yhteiset intressit solmittiin ja uusi pariskunta oli valmis tekemään lähempää tuttavuutta. Matka jatkui Kumiukon tiluksille Orimattilan kartanoalueelle.
Matkalla Kumiakka jutteli niitä näitä, ukko kuunteli vastuullisesti nyökkäillen ja asiallisesti kommentoiden. Matka oli pitkä ja jossain vaiheessa puhe siirtyi siihen mitä vällyjen välissä voikaan tapahtua:
"Minä olen sitten aika vaativa silleen", Kumiakka hieman häveliäästi huomautti. "Ei sillä että en pitäisi sinusta, mutta vaadin aika paljon fyysisesti, en tiedä miten noin hiljainen ukko pystyy siihen"
Ukko vastasi hieman hajamielisesti että "varttoos ny, käännytään tästä oikealle, pitää käydä hakemassa pyykkipoikia" Akka seurasi oikealle joen varteen mattolaiturille jossa palvelusväki pesi liinavaatteita. Ukko nappasi yhden pyykkipojan narulta mukaansa ja laittoi sen taskuunsa sen kummemmin asiaa kommentoimatta.
"Seuraavaksi mennään tapaamaan Pelimanni-Iisakkia ison kiven juurelle", Ukko virkkoi välittämättä akan hämmennyksestä.
Pelimanni-Iisakki oli Humppilan kiertävä trubaduuri ja hänellä oli tapana loikoilla läntisen navetan ja Junttametsän välisellä niityllä ison jääkautisen siirtolohkareen varjossa keskipäivän kuumimpina tunteina. Iisakin matkalaukku ja haitari makasivat vierellä ja itse musikantti mutusteli Eloveenan leipomaa pikkuleipää jotka olivat tunnettuja suklaisista mehevistä sattumistaan.
"Kaunis päivä Iikka, uudet korvatulpat tarvitsisin", Ukko tervehti ja jatkoi: "Hakisin muuten kaupasta, mutta sinulta saa parempia ja et pyydä niistä seitsemää markkaa kappaleelta niin kuin kylillä, se on riistohinta käyttötavarasta se"
Pelimanni Iisakki oikaisi itsensä, katsoi ensin Ukkoa ja sitten Akkaa sydämellisesti hymyillen sanaisen arkkunsa avaten: "Totta turiset kuomaseni, katsohan tästä mitä minulla on tarjolla, Kanta-asiakkaana saat valita kolme paria neljällä markalla ja jos kerrot minusta kylillä olisin ikuisesti kiitollinen" Iisakki avasi matkalaukkunsa paljastaen sen sisällön:
Sisällä oli siististi lokeroituina satoja eri värisiä ja muotoisia korvatulppia erilaisille korvakäytäville erilaisilla ominaisuuksilla erilaisilta ääniltä korvia suojaamaan. Seassa oli kirkkaan keltaista, nystyröillä varustettua ja jopa pimeässä hohtavaa mallia. Erityisesti Kumiukon silmissä sädehti kultaisena sädehtivät tulpat.
Kumiakka oli hämillään mutta runsauden loisto sai hänet hetkeksi unohtamaan alkuperäisen asian minkä takia hän oli Kumiukon matkaan lähtenyt, hän kannusti Ukon ottamaan kultaisen, vihreän ja korvakäytäviä stimuloivat mallit. Ukko antoi Iisakille neljä lanttia ja nappasi tulpat koteloineen mukaan. "Nyt olemme valmiit siirtymään kartanoon", Ukko totesi tyytyväisesti.
Matkalla pitkin suvista niittyä seuraavaa polkua Akka muisti alkuperäisen asiansa ja jatkoi jutusteluaan:
"Niin että onkohan noin hiljaisesta miehestä mihinkään? Minä kun en ole pelkkä perhonen joka menee rikki pienestä kosketuksesta, minä kaipaan kouriin tuntuvaa kohtelua ja kunnon painiskelua. Osaatko sinä ollenkaan keskittyä olennaiseen kun tuolla lailla korvatulppia ja pyykkipoikia lähdet kesken kaiken hakemaan?"
Kumiukko jatkoi määrätietoisesti tallustelua ja virkkoi vain että "Varttoos ny.."
He saapuivat Kumiukon kartanolle, ja menivät suoraan makuuhuoneeseen. Sanaakaan sanomatta kumiukko riisuitui, laittoi mattolaiturilta ottaman pyykkipojan nenäänsä ja Pelimanni-Iisakilta ostamat kultaiset korvatulpat korviinsa. Kumiakka katsoi tapahtumaa epäuskoisena ja oli jo lähdössä hippulat vinkuen lipettiin tämän huru-ukon luota, mutta Kumiukko ehti ensin:
"Kysyit minulta aikaisemmin että onko minusta mihinkään, en pidä kerskumisesta ja haluan aina olla varautunut niin totta kuin nimeni on Kumiukko. On kaksi asiaa joita en tässä maailmassa kestä, ensimmäinen niistä on naisen huuto ja toinen on palavan kumin käry."
Tämän kuultuaan Kumiakan ilme kirkastui ja kaikki epäilyksen taakka hävisi hänen harteiltaan:
"Sinä totisesti olet Kumiukko", hän vielä virkkoi, ja niin he elivät loppuelämänsä satumaisessa Humppilassa sijaitsevassa Orimattilan kartanossa onnellisesti peuhaten koko loppu elämänsä ajan.
----
Tarinan opetus: On molempien osapuolten etu olla hyvin varautunut. On turha maksaa liikaa kondomeista. Huolellisella ehkäisyllä ja oikeilla välineillä vältyt erittäinkin epämiellyttäviltä murheilta.
----
Liity kondomikerhoon:
www.kondomikerho.fi
----
Osta Kondomisi edullisesti, turvallisesti ja anonyymisti netistä!
www.kumiukko.fi
----
Ystävällisin terveisin,
Kumiukko |
